6. periaate: Hyvitys ja rangaistus jälkeenpäin kaikista maan päällä tehdyistä hyvistä ja pahoista teoista

Elämä on melkein kuin pankkitili - mitä talletamme, voimme nostaa, ja jos emme laita mitään tilille, teemme "henkisen tilinylityksen". Joten tämä periaate on hyvin yksinkertainen, vaikka englantilainen sanamuoto onkin jokseenkin vanhanaikainen. *(suomalainen versio on: "mitä kylvämme, sitä niitämme.") 

Tämä kuten kaikki muutkin periaatteet tähdentävät sen tärkeyttä, miten elämme elämäämme ja toimimme toisten ihmisten kanssa, kun olemme inkarnoituneina täällä maan päällä. Elämän eläminen toisia auttaen ilman itsekkäitä päämääriä on kuin tallettamista tuolle tilille. Kun tietoisesti loukkaamme tai satutamme toisia, nuo teot ikään kuin ottavat saldoa pois hyvistä tekemisistämme. 

Henget kertovat, että ajatukset ovat eläviä asioita, joten meidän on oltava tietoisia sekä teoissamme ja vuorovaikutuksessa, että myös ajatuksissamme niiden takana. Jokainen näkökulma kantautuu henkimaailmaan ja muodostaa seuraavan kappaleen, luvun, kun fyysisesti kuolemme ja henki uudestisyntyy.

Red Cloud, Estelle Robertsin henkiopas, selittää tätä lennokkaasti kirjassa Red Cloud Speaks. Estelle oli transsimeedio ja Red Cloud puhui hänen kauttaan tarjoten neuvoja ja henkistä filosofiaa monen vuoden ajan, kun he työskentelivät yhdessä. 

Hän kertoi miehestä, joka oli elänyt elämäänsä melko materialistisesti ja menestynyt taloudellisesti. Hänen tekonsa eivät koskaan omanneet henkistä motivaatiota, vaan draivi, tavoite oli tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista, motivaationa oma itsekäs hyöty. 

Hän asui erittäin suuressa kartanossa ja lisäksi hänellä oli palvelijoita, mikä korosti hänen elämäntyyliään. 

Kun hän kuoli ja siirtyi henkimaailmaan, hän kohtasi jostain syystä Red Cloudin. Mies oli melko shokissa tässä uudessa ympäristössä, sillä hän ei uskonut moiseen ollessaan inkarnoituneena. Hän kysyi Red Cloudilta, kuka tämä oli ja miksi hän oli täällä. "Minut on nimetty näyttämään sinulle uusi kotisi", opas vastasi. Tulokas ilahtui kuvitellen yhä, että opas on vain yksi palvelija, joka tekee mitä on pyydetty. 

He matkasivat yhdessä jonkin aikaa ja lopulta tulivat järkevänkokoiseen kotiin, mikä vaikutti oudolla tavalla tutulta. Mies sanoi Red Cloudille: "Jotenkin muistan tämän paikan, mutta en muista, miten tai milloin. Onko tämä uusi kotini?" Red Cloud vastasi: "Ei, asuit täällä joitakin vuosia sitten taloudenhoitajasi kanssa. Hän sairastui vakavasti, ja sinä erotit hänet palveluksestasi, koska hän ei voinut enää tehdä, mitä pyysit. Sinä et osoittanut hänelle mitään armoa ja jätit hänet kodittomaksi." 

Hän on nyt meidän maailmassamme, ja tämä on hänen kotinsa. 

He jatkoivat matkaansa. Seuraava talo oli suurempi ja mahtavampi. Innostuneena mies oli varma, että tämä olisi se paikka, missä hän tulisi viettämään ikuisuutensa. Paikka oli eräs toinen koti, missä hän oli asunut maan päällä ollessaan, ja siellä oli mitä kaunein puutarha. 

Hän sanoi: "Muistan tämän talon, ostin sen vanhalta herrasmieheltä, jolla ei ollut enää varaa asua siellä. Niinpä tarjosin hänelle naurettavan summan rahaa, ja hän tarttui tarjoukseen. Se oli paras kauppa, mitä olen ikinä tehnyt. Olen niin iloinen, että olen täällä taas." 

Red Cloud vei hänet puutarhaan ja siellä oli se herrasmies, joka oli aiemmin omistanut talon. Tämä vain hymyili ja käveli pois. 

Tulokas sanoi: "Jätä minut vain tänne ja olen enemmän kuin iloinen." Red Cloud katsoi häntä ja sanoi: "Ymmärsit väärin, tämä ei ole sinun kotisi. Tämä on sen miehen koti, jota huijasit. Meidän täytyy jatkaa matkaa."

Mies alkoi jo olla jokseenkin väsynyt ja ärsyyntynyt Red Cloudiin, mutta opas vain jatkoi matkaa. Tulokkaalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata.

Lopulta he tulivat lahonneeseen vajaan, joka oli seisahtuneen lammen reunalla. Mies sanoi: "Miksi ihmeessä toit minut tänne? Tämä ei ole enää vitsikästä, vaadin, että viet minut kotiini täällä taivaassa!"

Red Cloud katsoi häntä äärimmäisen ystävällisesti ja rakkaudella, ja sanoi: "Tämä on sinun kotisi."

Katsohan, miten hän kohteli heitä, jotka olivat elämässään vähemmän onnekkaampia kuin hän itse ja miten he puolestaan saivat oikeudenmukaisuutta henkimaailmassa. Luonnollista oikeutta.

Miehen elämäntyyli oli luonut tuon kammottavan paikan, mutta hänelle oli myös niistä lähtökohdista tarjottu mahdollisuuksia korjata vääryyksiä, tehdä oikein. Tässä kohdassa sana rangaistus astuu esiin. Miten se ilmentyy, riippuu monista tekijöistä. Emme voi sanoa tarkasti, koska jokainen tapaus on yksilöllinen.

Kertomus osoittaa, että kuolemassa henki säilyttää saman persoonallisuuden, samat näkemykset ja perspektiivin. Ajallaan hän näkee toimintatapansa vääryyden, mutta sitä aikaa ei voida määritellä meidän ymmärryksemme mukaisesti päivissä, viikoissa jne. Tämä riippuu kyvystä vastaanottaa ja hyväksyä se, mitä vaaditaan, jotta muutos voi tapahtua.

Ymmärtääksemme tämän prosessin edes jollain tavalla voimme ehkäpä pohtia, miten omat käsityksemme muuttuvat. Tarkastelkaa asiaa siitä perspektiivistä, ja siten ehkä alamme saada jonkinlaista ymmärrystä.
Monet uskonnot puhuvat taivaasta ja helvetistä. Spiritualismissa opetamme, että henkisessä kehityksessä ja kasvussa on monia tasoja ja kehitysvaiheita. Tasojen sisällä on tasoja, kuten kaupungeissa on lähiöitä.
Aina on olemassa Korkeampi minä -olemuksia, jotka ovat odottamassa auttaakseen niitä sieluja, jotka ovat ilman fyysistä kehoa, ottamaan askelia kehityksessään. Tämä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun sielu on valmis tekemään niin. Ketään ei pakoteta vastoin tahtoaan.

Kun otetaan yksi askel kerrallaan, hitaasti ja varmasti, tehdyt erehdykset ja virheet putoavat pois kuin syksyiset lehdet puusta. Samalla tavalla, kuten puussakin, lehtien putoamisen jälkeen silmuja alkaa ilmaantua versoten uutta elämää ja kasvua.

Jokainen on yksilö, ja matkamme täällä maan päällä ei olisi täydellinen, ellei meillä olisi näitä elämän haasteita yllyttämässä henkisiin päämääriimme. Monesta näkökulmasta katsottuna heille, jotka ovat henkisesti tietoisia, tämä on vaikeampaa, sillä emme voi vedota tietämättömyyteen, kun "palaamme kotiin".

Tämä periaate todella tähdentää sitä, että elämän laatu ajatusten ja tekojen myötä on tärkeintä sielun kehitykselle. Olen varma, että jos teemme virheitä, meille annetaan myös täällä ollessamme mahdollisuuksia korjata ne. Näin tehdessämme pankkitili, josta aluksi puhuin, hyvittyy virhesaldon pienentyessä. Jos emme korjaa tekojamme, se onkin sitten jo toinen juttu.

Teksti Spiritualistipappi Matthew Smith
www.matthewinspires.co.uk 

Käännös Leila Anipuro 

* kääntäjän lisäys

Suomalaisessa spiritualistisessa liikkeessä tekstissä käsitelty periaate on muotoiltu: Minkä kylvämme tässä maailmassa, saamme niittää seuraavassa.