5. periaate: Henkilökohtainen vastuu
Tämä periaate erottaa spiritualismin muista valtauskonnoista. Me emme hyväksy, että Jeesus kuoli vapauttaakseen meidät synnistä. Tämä ajatus on kristinuskon pohja ja siinä opetetaan oppia toisen puolesta tehtävästä sovituksesta.
Kaikille heille, jotka hyväksyvät Jumalan olevan rakkaus ja viisaus, tämä nimenomainen ajatus, että yksi henkilö, joka kuoli vuosisatoja sitten, olisi vastuussa toisten ihmisten tietoisena tehtyjen syntien sovittamisesta, on naurettava.
Toisen puolesta tehtävä sovitus ei ole mitään muuta kuin kristinuskon opinkappale ilman historiallista todistetta, eikä ole loogista perustetta uskoa, että se missään mielessä olisi jumalallista alkuperää.
Osa spiritualisteista hyväksyy, että Jeesuksen elämästä kertovat tarinat ja kertomukset kuvaavat mediumistisia kokemuksia.
Jeesus ilmensi Vanhan Testamentin Profeettojen lailla hengen lahjoja, mutta valtio syytti Jeesusta - kuten profeettojakin - siitä, että hän antoi ihmisille luvan ajatella itse. Spiritualistit kumoavat ajatuskulun, jonka mukaan Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen tulevien sukupolvien väärät teot. Tätä kristillistä teoriaa eivät vahvista ne useat tuhannet, jotka ovat kommunikoineet kanssamme toisesta maailmasta, ja heihin sisältyy myös pappeja. Tämä kristinuskoon perustuva opetus on rikkomus syyn ja seurauksen luonnon lakia vastaan. Jeesus sanoi myös: " Mitä kylvätte, sitä niitätte."
Spiritualismin opetukset ovat hyvin selkeitä, niitä ei ole hämärretty uskonkappaleilla tai uskontunnustuksilla. Jos ylität luonnon lait, sinun täytyy vastata seuraamuksista välittömästi. Luonnon laki on täydellinen. Ihmiskunta ei ole, mutta sillä on potentiaalia olla. Juuri tästä syystä me henkinä inkarnoidumme kehittääksemme tietoisuuttamme tässä elämän koulussa, mikä ei olisi mahdollista henkimaailmassa.
Yksilöinä, mikäli olisimme täydellisiä, me emme olisi täällä elämässä juuri tätä tiettyä elämää. Jokaisella on sisässään negatiivinen voima. Se on jotain, mikä ihmiskunnan on voitettava kehittyäkseen henkisesti. Ei ole mitään järkeä elää henkisessä itsepetoksessa.
Kaikki tulee paljastumaan hetkellä, jolloin erkanemme tästä elämästä.
Kaikki, mitä sanomme, teemme ja ajattelemme, rekisteröityy omaan eteeriseen olemukseemme. Fyysisen kuoleman hetkellä se, mitä on ilmentynyt maan päällä, tulee ilmi henkimaailmassa. Jeesus ei ole vastaanottamassa niitä, jotka aiheuttivat harmia tai edes heitä, jotka innoittivat muita. Me olemme yksilöinä ainut tuomari ja valamiehistö itsellemme. Tämä on seurausta siitä, että meillä on omatunto. Tämä näkökulma on elämänvoimamme henkinen osa. Jos emme voi tunnistaa tätä silloin kun olemme inkarnoituneina, silloin kuolemassa, jolloin henki vapautuu, omatunto on enemmän elossa. Vähitellen siinä hetkessä me työskentelemme oman pelastuksemme puolesta.
Jos pohtii tätä periaatetta, on melko musertavaa huomata, mikä valtava vastuu meillä elämässä onkaan. Me olemme kaikki riippuvaisia toinen toisistamme. Jokainen persoona vaikuttaa toiseen persoonaan teoillaan inkarnaationsa aikana. Jokaisella teolla on omat seurauksensa.
Henkinä meitä on siunattu vapaalla tahdolla vai ovatko ne valintoja? Tässä rukous on tärkeä. Toisella puolella, henkimaailmassa olevat voivat antaa meille voimaa, kun edessämme on vaikeita valintoja tai meidän ajatuksemme "apua" rekisteröidään ja apua on saatavilla. Meidän täytyy kuitenkin kuunnella ja toimia henkilökohtaisen omatuntomme mukaisesti. Päivittäin tämä antaa ihmiselle mahdollisuuksia elää henkisellä tavalla tai muulla tavoin. Syyn ja seurauksen mahtava laki punoutuu yhteen elämämme aikana, ja henkisinä olentoina meidän olisi käytettävä tietoisuuttamme kaikessa, mitä sanomme tai teemme. Termit "taivas" ja "helvetti" ovat mielen tiloja, eivät paikkoja henkisessä tai fyysisessä olemassaolon muodossa.
Spiritualisteina tiedämme ajatuksen olevan erittäin voimallinen ja mitä ajattelemme, siksi voimme tulla. Siispä tekojemme ohella myös ajatuksillamme on seuraamuksia. Eikö kaikki ole kuitenkin peräisin ajatuksesta?
Näin ollen, kun elää tämän periaatteen mukaan, kaikki ennakkoluulot tulevat häviämään, kuten myös kateus, mustasukkaisuus ja ahneus. Nämä korvataan rakkaudella, oikeudenmukaisuudella ja kunnioituksella humaanina ilmaisuna. Nämä henkiset ajatukset hävittävät ihmisen epäinhimillisyyden toista ihmistä kohtaan, samoin kuin eläinkuntaakin kohtaan. Meillä on myös velvollisuus pitää huolta niistä.
Näiden henkisten arvojen tuominen käytäntöön ei ole niin helppoa, kun ympärillä muut ajattelevat toisin. Kuitenkin ensimmäinen taho, josta vain sinä voit olla vastuussa, olet sinä itse. Älä kuluta omaa energiaasi muuttaaksesi toisten ihmisten ajatusmaailmaa omasi kaltaiseksi. Se ei tuota mitään. Elä vain omaa elämääsi esimerkillisesti. Muista, että kaikki elämä on pyhää ja kaikki elämä tulee samasta luovasta lähteestä - Jumala, Universaali Mieli, Luoja, Voima tai mikä tahansa muu termi tuntuu sinulle hyvältä. Joten, kun toimimme epäsopivalla tavalla toista kohtaan, toimimme oman henkisen olemuksemme lisäksi Luomisvoimaa vastaan. Elämässä on kyse kehittymisestä kolmella tasolla.*
- Henkilökohtainen vastuu - se tapa, jolla kohtaamme rakkaat, sukulaiset ja ystävät
- Ryhmävastuu - se tapa, jolla toimimme ja sitoudumme lähiryhmissä. (yhteisöissä)
- Kollektiivinen vastuu - näkemyksemme maailmasta ja siitä, miten voimme helpottaa muiden tuskaa ja kärsimystä. Myös se, että olemme rakentavia ja hyvää tekeviä ihmiskuntaa, ympäristöä ja eläinkuntaa kohtaan.
(*Nämä kolme kohtaa on poimittu suorana lainauksena Spiritualistien kansallisen liiton, SNU:n, kirjasta "Spiritualistinen filosofia". )
En kirjoita sinulle kuin olisin täydellinen, koska en ole. Kuten sinäkin, hyvä lukijani, minäkin olen yhä oppimassa elämän läksyjä. Spiritualismi on ollut pelastukseni tällä matkalla. Minusta on täysin järkevää, että loppujen lopuksi meillä itsellämme on vastuu omasta kohtalostamme. Sain kristillistä koulutusta 3-vuotiaasta lähtien ja jätin sen taakseni 18-vuotiaana, kun löysin spiritualismin. Nuo vuodet eivät menneet hukkaan, sillä ne opettivat minulle perustavanlaatuisia periaatteita.
Lopuksi haluaisin kertoa sinulle erään tarinan.
Muutama päivä sitten kävelin itsekseni eräällä kadulla ja huomasin muutamien ihmisten jakavan mainoslehtisiä, joiden päällä luki suurin kirjaimin: HEALING. Lähestyin erästä naista ja kerroin olevani spiritualistipappi. Tunsin välittömästi, kuinka hänen puolustusmekanisminsa toimi kuin laskusilta jättäen minut ulkopuolelle, ja hän pyysi erästä miestä luokseen. Myös hän oli käytökseltään puolustusasemissa minua kohtaan. Yritin keskustella heidän kanssaan sivistyneesti henkiparannuksesta, mutta se ei auttanut. Heidän mielensä sulkeutuivat täysin. Minun velvollisuuteni perustui puhtaaseen aikomukseen jakaa heidän kanssaan spiritualistista, henkistä näkemystä. Heillä ei ollut mitään halua tehdä niin, koska he olivat niin iskostuneita omaan näkemykseensä.
Kävelin pois tuntien oloni surulliseksi siitä syystä, että ihmiset voivat olla niin "laput silmillä". Pohdin tätä tuntemustani meditoidessani, pyysin ohjausta ja minulle vastattiin: " Sinä seurasit omia käsityksiäsi ja he omiaan."
Toinen maailma ei koskaan kritisoi tai ylistä, he eivät koskaan tee niin. Se itsessään on jo arvokas läksy.
Teksti spiritualistisen kirkon pappi Matthew Smith
Käännös Leila Anipuro