Spiritualismin historia

Koonnut Terttu Hanski

Usein kuulee sanottavan, että spiritualismi ei ole mitään uutta. Sen tutkimus-kohde, ei-aineellisen maailman tunkeutuminen fyysiseen maailmaamme, on yhtä vanha kuin historia. Kuitenkin vasta spiritualismin nimissä tehtiin yritys näiden ilmiöiden saamiseksi jonkinlaiseen hallintaan. 
 

Spiritualismin varhaisvaikuttajia

Merkittäviä spiritualismin varhaisvaikuttajia on kaksi: 

Emanuel Swedenborg (1688-1772) oli ruotsalainen tiedemies, astronomi, fyysikko, kaivosinsinööri ja metallurgian asiantuntija sekä sotilasinsinööri. Hän oli eläintieteilijä ja anatomisti, finanssimies ja kansantaloustieteilijä. Lisäksi hän oli raamatuntutkija, joka oli imenyt teologiaa itseensä jo äidinmaidossa ja elänyt vaikutusaltteimmat elinvuotensa luterilaisen pastorin evankelisessa ilmapiirissä. Hän oli 55-vuotiaana sellaisella mediumistisella kehitystasolla, että hän kykeni keskustelemaan laaja-alaisesti kehittyneiden henkiolentojen kanssa ja matkustamaan henkisiin maailmoihin. 

Elämänvaihe alkoi Lontoossa vuonna 1744 ja jatkui hänen kuolemaansa asti, vuoteen 1772. Hän kirjoitti ja julkaisi suuren joukon kirjoja, jotka kuvasivat hänen kokemuksiaan sekä selittivät hänen henkiopettajiensa opettamaa filosofiaa. Hänen ehkä tunnetuin kirjansa on "Heaven and Hell" (Taivas ja helvetti). Muita teoksia ovat "The New Jerusalem" (Uusi Jerusalemi) ja "Arcana Celestia" (Taivaan salaisuus). Hänen opetuksensa olivat jossain määrin teologisesti värittyneitä (hänen isänsä oli ruotsalainen piispa), mutta edistyksellisiä ja kumouksellisiakin sen ajan ahdasmielisen dogmaattisuuden valossa. Ne antoivat paljon tietoa henkimaailmasta ja sen asukkaista. Tieto on voitu vahvistaa myöhempien spiritualististen ilmoitusten kautta.

Andrew Jackson Davis (11.8.1826-13.1.1910) - Poughkeepsien Näkijä, oli Swedenborgin työn jatkaja. Davis oli luonnostaan mediumistinen. Hän oli perheen kuudesta lapsesta nuorin. Hänen äitinsä oli selvänäköinen, ja Andrew oli näkijä ja parantaja. Hän kävi koulua vain kuusi kuukautta, mutta hän sai koulutuksensa vastaanottamalla tietoa näkyinä ja ääninä. Myöhemmin hän tunnisti nämä opettajansa Galeniksi ja Swedenborgiksi.

Yhdeksännestätoista ikävuodestaan lähtien Davis toimi transsimeediona, jonka kautta Swedenborg saattoi jatkaa työtään sanelemalla useita filosofisia teoksia, mm. "Harmonial Philosophy" (Harmoninen filosofia) ja "Nature´s Divine Revelations" (Luonnon jumalalliset ilmestykset). Kirjassaan "Principles of Nature" (Luonnon periaatteet), joka julkaistiin 1847, hän ennusti spiritualismin tulon.

Andrew Jackson Davis jatkoi inspiroitunutta ja inspiroivaa kirjoitus- ja opetus- työtään aina kuolemaansa asti. Hänet tunnetaan myös Lyseo-liikkeen (spiritualistinen pyhäkoulu) isänä. Astraalimatkoillaan hän vieraili Kesämaassa (Summerland) lasten sfäärissä. Siellä hän näki kuinka henkilapsia opetettiin ja valmennettiin. Hän innostui tästä ja esitteli esitteli ensimmäisen lasten edistyk-sellisen koulun (Children´s Progressive Lyseum) suuntaviivat yleisökokouksessa Broadwaylla, Dodsworth Hallissa, New Yorkissa 25.1.1863. Hän kirjoitti myös ensimmäisen Lyseo-käsikirjan (Lyseum Manual). 

Lyseo-liike on suunnattu lapsille ja  nuorille, niin että he voisivat kasvaa ja kukoistaa rakkaudessa ja viisaudessa sekä kehittyä tiedoissa ja taidoissa. Opetusaineita ovat mm. totuus, oikeudenmukaisuus, veljellinen rakkaus, puhtaus, kauneus, taide, musiikki, terveys, tieteet, filosofia ja henkisyys. 
 

Modernin spiritualismin synty

Modernin spiritualismin katsotaan syntyneen 31.3.1848 Hydesvillessa, New Yorkin osavaltiossa, USA:ssa. Pienessä puumökissä oli ollut kummitusilmiöitä jo ennen vuoden 1847 joulukuun 11. päivää, jolloin herra ja rouva Fox muuttivat taloon kahden tyttärensä, Katen ja Margaretin kanssa. Myös heitä häiritsivät koputukset sekä muut yliluonnolliset ilmiöt. Maaliskuun 31. päivän yönä koputukset olivat niin voimakkaat, että kukaan perheenjäsenistä ei voinut nukkua.

Lopulta vanhempien läsnäolon rohkaisemina lapset alkoivat leikillään puhua sille mystiselle voimalle, joka häiritsi heitä. He kysyvät kummitukselta omia ikiään ja saivat koputuksina vastaukset. He tekivät myös äänettömiä taputuksia ja nekin toistettiin. Rouva Fox kysyi lastensa lukumäärää ja sai vastauksena luvun sekä lasten iät. Vastaus sisälsi myös vauvana kuolleen lapsen. He totesivat, että kummitus oli älyllinen olento, joka sekä näki että kuuli.

Nyt perustettiin komitea tutkimaan ilmiötä. Luotiin tietty kirjainkoodi sekä sovittiin, että yksi koputus tarkoitti EI ja kaksi koputusta KYLLÄ. Näiden avulla saatiin selville, että kommunikoija oli Charles B. Rosna, kulkukauppias, jonka talon edellinen asukas, John C. Bell oli murhannut ja haudannut kellariin.

Tieto tutkittiin myöhemmin ja todettiin paikkansa pitäväksi, mutta lopullinen varmuus saatiin vasta vuonna 1904, kun kellarin lattiaa kaivettaessa sieltä löytyivät kulkukauppiaan maalliset jäännökset sekä hänelle kuulunut metallinen laatikko ym. Koko tarina julkaistiin ei-spiritualistisessa lehdessä samana vuonna.

Uteliaisuus toi satoja ihmisiä katsomaan mökkiä, ja häiriöihin kyllästyneenä Foxin perhe muutti pois ilomielin. Koputukset kuitenkin jatkuivat muuallakin aina kun tytöt olivat läsnä.

Vuonna 1849 Foxin sisarukset alkoivat pitää demonstraatioita ja istuntoja. Kate Fox muutti vuonna 1871 Englantiin ja Margaret seurasi häntä 1876. He jatkoivat työtään Englannissa.

Hydesvillen koputukset osoittivat kolme tärkeää asiaa:

1. Organisoitu kommunikointi hengen kanssa oli mahdollista
2. Tietyt henkilöt, kuten Foxin sisarukset, olivat luonnostaan mediumistisia
3. Kommunikointia helpotti ymmärrettävä koodi. 

Henkikommunikoijat neuvoivat tutkijoita perustamaan piirejä omiin koteihinsa henkien ohjauksessa. Näin ajatus henkiyhteydestä alkoi levitä tavallisiin mökkeihin aikana, jolloin koulutus alkoi levitä laajemmalle, ja ihmiset alkoivat ymmärtää henkiopetuksen tärkeyden.

Henget ja psyykkiset ilmiöt vetivät puoleensa joitakin oppineita, jotka vakuuttuivat henkiyhteyksien alkuperästä ja olivat riittävän rohkeita tullakseen esiin ja tunnustaakseen vakaumuksensa. Tuomari Edmonds (1816-1874), New Yorkin korkeimman oikeuden jäsen, oli yksi alkuperäisen Hydesvillen ilmiön tutkijoita. Hän ja monet hänen ystävänsä hyväksyivät täysin olettamuksen henkien olemassaolosta. 
 

Tunnettuja alkuaikojen meedioita

Daniel Dunglas Home (1833-1886) syntyi Edinburghissa Skotlannissa. Hän oli tunnetuimpia fysikaalisia meedioita, jonka läsnäollessa tapahtui lähes kaikenlaisia fysikaalisia ilmiöitä. Hänen kykynsä huomattiin, kun hän asui Amerikassa. Kun hän palasi Englantiin vuonna 1855, harvinaiset ilmiöt herättivät suurta mielenkiintoa.

David Duguid (1832-1907) Tämä glasgowlainen meedio tunnetaan ehkä parhaiten henkien öljyväreillä tekemistä maisemamaalauksista, jotka tuotettiin pilkkopimeässä valtavalla nopeudella meedion käsiä käyttämättä. Duguidin läsnä ollessa tapahtui kaikenlaisia ilmiöitä. Hänen kauttaan saneltiin myös merkittävä kirja, joka tunnetaan nimellä "Hafed, Prince of Persia" (Hafed, Persian prinssi). 

Tohtori Henry Slade oli amerikkalainen meedio, joka tunnettiin kivitaulukirjoitus-mediumismista, jossa viestit kirjoitettiin sinetöidylle kivitaululle. Monet arvostetut tutkijat testasivat häntä paljastaakseen mahdollisen huijauksen, mutta hänet todettiin aidoksi meedioksi.

William Eglinton syntyi 10.7.1857. Hänet tunnettiin ulkona ja päivänvalossa tapahtuvista materialisaatioista sekä kivitaulukirjoitusmediumismista. Espanjaksi, ranskaksi ja kreikaksi esitettyihin kysymyksiin vastattiin samalla kielellä. Parlamentin oikeistolaisella jäsenellä, W.E. Gladstonella oli istunto Eglintonin kanssa 29.10.1884. Tämä teki häneen sellaisen vaikutuksen, että hän liittyi Society for Psychical Researchin jäseneksi.

Florence Cook (1856-1904) oli materialisaatiomeedio, jonka kautta Katie King -niminen henkilö aineellistui. Sir William Crookes tutki tätä ilmiötä. Hän todisti monin tavoin, mm. ottamalla sähkövalossa 44 valokuvaa aineellistuneesta Katie Kingistä, että meedio ja henkiolento olivat eri henkilöitä.

Leonore E. Piper Bostonista, USA:sta antoi tutkia mediumismiaan 45 vuoden ajan. Rouva Piper oli suurenmoinen instrumentaalinen meedio, jonka mediumismi sai monet arvostetut henkilöt uskomaan siihen, että henkiolennot työskentelivät hänen transsimediumisminsa kautta.

Eusapia Palladino (1854-1918) syntyi Napolissa 21.1.1854. Hänen mediumisminsa alkoi ilmetä kun hän oli 14-vuotias. Tämä tunnettu fysikaalinen naismeedio oli monien tieteellisten tutkimusten kohteena sekä Euroopassa että Amerikassa. Hänen läsnäollessaan esineet liikkuivat ja pöydät levitoivat käsin koskematta. Myös meedio itse levitoi, aineellistuneita käsiä ja kasvoja ilmestyi, valoilmiöitä näkyi sekä musiikki-instrumenttien soittoa kuultiin ja kaikki tapahtui ilman ihmiskontaktia.

Elizabeth D´Esperance (1849-1919) oli oikealta nimeltään rouva Hope. Hänen meediouransa kesti yli 30 vuotta. Hänet tunnettiin harvinaislaatuisista apporteista, materialisaatioista sekä hänen ystäviensä kuolleitten sukulaisten muotokuvista, jotka tehtiin täysin pimeässä. Hänen istunnossaan 28.6.1890 aineellistui 210 cm korkea kultainen lilja. Se säilyi viikon ajan, jona aikana siitä otettiin kuusi valokuvaa. Sen jälkeen se hajosi ja hävisi. Liljasta on kuvia rouva D´Esperancen kirjoittamassa kirjassa "Shadow Land" (Varjomaa). Rouva D´Esperance vieraili Helsingissä vuonna 1893. Vierailu päättyi ikävästi, kun ymmärtämätön tutkija tarrautui aineellistuneen Yolanden (henkiolento, joka työskenteli meedion kanssa) käsivarteen ja transsissa ollut meedio sai pahan sokin. 
 

Tunnettuja tutkijapioneerejä

Toisen maailman ilmentymät olivat niin vaikuttavia, että monet tunnetut tiedemiehet alkoivat tutkia niitä. Heidän joukostaan on mainittava seuraavat henkilöt:

Tohtori A Russel Wallace (1823-1903) oli Charles Darwinin evoluutioteorian rinnakkaiskehittäjä. Hän tutki spiritualismia tunnollisesti useita vuosia ja raportoi lopuksi, että sen ilmiöt voitiin todistaa lähes yhtä hyvin kuin muidenkin tieteiden tosiasiat.

Sir William Crookes (1832-1919) oli merkittävä fyysikko, joka aloitti tutkia spiritualismia todistaakseen sen hölynpölyksi. Hänen tutkimuksensa (erityisesti Florence Cookin kautta ilmentyneen Katie Kingin tutkiminen) osoittivat nämä hengen ilmentymät todellisiksi, ja hän oli elämänsä loppuun asti vakuuttunut henkiyhteyksien olemassaolosta.

Sir William F. Barrett (1845-1926) teki tutkimuksia sekä Englannissa että USA:ssa. Yhteenvedossaan  hän toteaa, että on olemassa todisteita henkimaa-ilman olemassaolosta ja sielun selviytymisestä fyysisestä kuolemasta sekä yhteydestä henkien ja ihmisten välillä.

Lordi Rayleigh (1842-1919) teki pitkäaikaisia tutkimuksia ja vaikka hän ei antanut lausuntoja, hän avusti Society for Psychical Researchin työtä ja tuli sen puheen-johtajaksi vuonna 1919. 
 

Society for Psychical Researchin perustaminen

Wallacen, Crookesin ja Barrettin pioneerityöstä huolimatta perinteinen tiede suhtautui vastustavasti fysikaalisten ilmiöiden tosiasioihin. Samoin perinteinen kirkko vastusti spiritualismin opetuksia. Aika oli kypsä itsenäisen elimen perus- tamiseksi tutkimaan tieteellisesti psyykkisiä ilmiöitä syvemmin. Vuonna 1882 Sir William Barrett kutsui kokoon joukon kyvykkäitä henkilöitä kehittelemään tätä ideaa. Ryhmä perusti 20.2.1882 Society for Psychical Researchin, jonka tarkoi- tuksena oli edistää tieteellistä tutkimusta telepatiasta, hypnoosista, mediumismis-ta, aaveista, mediumismin fysikaalisista ilmiöistä jne.

Perustajajäseniä olivat professori Henry Sidgwick (puheenjohtaja), F.W. Myers, Edmund Gurney, professori Balfour Stewart, pastori Stainton Moses, Dawson Rogers ja tohtori George Wyld.

F.W.H. Myers (1834-1901) Hänen kirjastaan "Human Personality and its Survival of Bodily Death" (Ihmisen persoonallisuuden selviäminen ruumiillisesta kuole-masta) tuli klassikko. Hän teki psyykkisestä tutkimuksesta organisoidun tieteen.

Edmund Gurney (1847-1888) tutki Englannissa hypnotismin psykologisia vaikutuksia.

Henry Sidgwick (1838-1900) teki tutkimustyötä Societyssa kuolemaansa asti ja vaikutti suuresti Societyn kehittämiseen. Hän tutki monien meedioiden työtä, mutta piti henkilökohtaisen vakaumuksensa yksityisenä.

Tohtori Richard Hodgson Tämä Societyn alkuaikojen jäsen tuli tunnetuksi pätevänä ja kriittisenä tutkijana. Hän tutki systemaattisesti rouva Leonore Piperin mediumismia, jonka kautta hän tuli täysin vakuuttuneeksi, että yhteys henkimaa- ilmaan on totta. Hänen oman mediumisminsa kehittyminen vakuutti hänet myöhemmin yhä syvemmin asiasta. 
 

Spiritualistisen liikkeen alku Isossa-Britanniassa

Spiritualistisen liikkeen organisointi alkoi Isossa-Britanniassa 1800-luvun jälkipuo- liskolla. Monia kirkkoja ja yhdistyksiä perustettiin eri puolille maata, ja tuli tarve yhdistää ne jonkinlaiseen kattojärjestöön. Useita perustamisyrityksiä tehtiin, ja Emma Hardinge Brittenin koolle kutsuman valmistavan kokouksen tuloksena National Spiritualists´ Federation lopulta perustettiin vuonna 1890.

Emma Hardinge Britten (1823-1899) oli Britannian spiritualismin arkkitehti ja uuden liikkeen luonnollinen johtaja. Hän perusti Two Worlds -nimisen viikkolehden vuonna 1887 ja oli sen toimittajana viisi vuotta. Emma oli lahjakas puhuja ja kirjoittaja ja hän oli suurelta osin vastuussa siitä, miltä spiritualistinen filosofia näytti ulospäin.

Robert Owen, sosialistinen uudistaja, antoi henkimaailmasta spiritualismin periaatteet vuonna 1871 Emman mediumismin kautta. Niistä muodostettiin ne Spiritualismin Seitsemän Periaatetta, jotka kirjattiin spiritualismin filosofian perustaksi, kun Spiritualists´ National Union perustettiin vuonna 1901, ja ne ovat sitä edelleenkin.

Emma o.s. Floyd syntyi Itä-Lontoossa 1.5.1823. Hän oli lapsesta asti psyykkinen, joka näki ja kuvaili isänsä palvelijoiden kuolleita sukulaisia. Hän meni nuorena Pariisiin opiskelemaan oopperalavoja varten, mutta harjoitellessaan puolitranssissa puheita, runoja ja jännittäviä kohtauksia päästellen ilmoille kummallisia kirkunoita ja kauhunhuutoja, hänen äänihuulensa rasittuivat siinä määrin, että hän menetti kauniin sopraanoäänensä. Se ei kuitenkaan lannistanut häntä ja hänestä tuli pianisti, jonka Pariisin Erardin pianofortesalissa pidettyjä konsertteja monet tunnetut henkilöt tulivat kuuntelemaan. Vaikka hän menestyikin pianistina, hän vaihtoi teatteriin ja näytteli Lontoon teatterilavoilla useita vuosia.

Ollessaan teatteriseurueen kanssa kiertueella Amerikassa, hän päätti vierailla spiritualistisessa keskuksessa New Yorkissa. Hänen toisella vierailullaan henkiolento valtasi hänet kahdeksi tunniksi ja hän kuuli kuolleen veljensä sanovan: "Mene kotiin äidin luokse. Hän kertoo sinulle löytäneensä vanhasta tinarasiasta jotain, joka on painonsa arvoinen kultaa." Emma palasi Britanniaan. Rasiasta löytyi kadonnut valokuva hänen veljestään Tomista. Tämä sai Emman liittymään spiritualistiseen piiriin ja kehittämään psyykkistä lahjaansa.

Kun piiriläiset näkivät puisen pöydän liikkuvan poispäin Emmasta, nousevan hitaasti ja kohoavan kuin lintu ylös kattoon, he tiesivät todistavansa hämmästyttävää mediumismia. Kun Emma astui pianon ääreen ja alkoi soittaa, pöytä tanssi niin kauan kuin musiikki kesti. Nopeassa tahdissa Emma lisäsi mediumismiinsa levitaation, selvänäköisyyden, selväkuuloisuuden, automaattikirjoituksen, transsipuheen, psykometrian ja henkiparannuksen.

USA:n presidentti Benjamin Franklinin ystävä, kenraali Bullard toi eräänä päivänä Emmalle kuolleelta presidentiltä pyynnön tulla luennoimaan spiritualismista Amerikkaan. Ja Emma meni. Hän aloitti suurenmoiset luentonsa New Yorkissa, josta hän matkasi länteen käännyttämään uudisasukkaita, kaivostyöläisiä ja karjapaimenia. USA:sta Emma jatkoi Kanadaan levittämään uutta spiritualismin sanomaa.

Vuonna 1866 Emma Hardinge, o.s. Floyd, palasi Englantiin, missä hän työskenteli ja kirjoitti kirjat "Modern American Spiritualism" ja Nineteenth Century Miracles". Vuonna 1870 Emma meni uusiin naimisiin tohtori Brittenin kanssa ja 1878 he matkustivat yhdessä Australiaan ja Uuteen Seelantiin, missä he viipyivät useita vuosia perustaen kirkkoja ja yhdistyksiä ja levittäen spiritualismin sanomaa. Australiassa Emma kirjoitti kirjan "Faiths, Facts and Frauds of Religious History".

Kun Emma siirtyi henkimaailmaan vuonna 1899 juuri ennen 20. vuosisadan alkua, spiritualistinen liike kärsi valtavan menetyksen. Hänen paikkaansa ei ole koskaan täytetty. Spiritualismi ei tarvitse uutta kuningatarta. Emma hallitsee vielä toisilta tasoilta. 
 

Muita merkittäviä henkilöitä spiritualismin etujoukoissa

Pastori William Stainton Moses (1839-1892) Ei ole toista sellaista kirjailijaa, joka olisi jättänyt spiritualismin uskonnolliselle puolelle yhtä vahvan jäljen kuin pastori William Stainton Moses. Hän oli inspiroiva uskonnollinen opettaja ja voimallinen meedio, yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka apostolien esimerkkiä seuraten demonstroivat sekä sanoin että voimateoin.

Stainton Moses syntyi Englannissa Lincolnshiressa 5.11.1839. Hän opiskeli Bedford Grammar Schoolissa ja Exeter Collegessa, Oxfordissa. Hänestä tuli pappi ja palveltuaan muutaman vuoden mm. Isle of Manilla, hänestä tuli University College Schoolin rehtori. Hän vietti myös kuusi kuukautta Mount Athosin luostarissa ja hän oli vakuuttunut siitä, että tämä vaikutti merkittävästi hänen psyykkisen uransa syntyyn.

Vuonna 1872 Stainton Moses kiinnostui spiritualismista vierailtuaan Charles Williamsin ja neiti Lottie Fowlerin istunnoissa. Melko pian hän havaitsi omat mediumistiset lahjansa. Hän teki myös perusteellisia tutkimuksia aiheesta. Hän kirjoitti nimellä M.A. Oxon ja hänen teoksensa "Spirit Teachings", "More Spirit Teachings", "Spirit Identity", "Higher Aspects of Spiritualism" ja "Psychography" kuuluvat spiritualismin klassikkoihin. Teostensa kirjoittamisen lisäksi hän avusti säännöllisesti arvostettuja lehtiä, joita olivat mm. Spiritualist Press, Saturday Review ja Punch. Myöhemmin hänestä tuli Light-nimisen lehden toimittaja. Hänen mediumisminsa kehittyi jatkuvasti ja lopulta hänen kauttaan ilmentyivät lähes kaikki tunnetut fysikaaliset ilmiöt.

Stainton Moses oli vuonna 1882 perustamassa Society for Psychical Researchia sekä vuonna 1884 London Spiritualist Alliancea, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi aina kuolemaansa asti.

William T. Stead (1849-1912) Vuonna 1892 Stead havaitsi, että hänellä oli henkikirjoituksen eli automaattikirjoituksen lahja. Hän liittyi London Spiritualist Allianceen ja oli peloton spiritualismin esitaistelija. Hän oli tunnettu sanomalehtimies ja kirjailija sekä maanlaajuisesti tunnettu taistelustaan valkoista orjakauppaa ja lapsiprostituutiota vastaan. Hän siirtyi henkimaailmaan Titanic -lai-van upotessa vuonna 1912. Kuolemansa jälkeen hän saneli tyttärensä Estelle Steadin kautta kirjan "Sininen Saari, Sanomia toiselta puolen", jonka Suomen Spiritualistinen Seura on Helmi Krohnin suomentamana julkaissut.

Alfred Kitson (1855-1934) Vuonna 1870 Keigley:in ja Sowerby Bridgeen avattiin lyseot eli pyhäkoulut. Alfred Kitson osallistui jälkimmäisen lyseon ensimmäiseen vuosijuhlaan ja omistautui sen jälkeen tälle liikkeelle. Hän alkoi kehittää lyseon opetusjärjestelmää, joka pohjautui Andrew Jackson Davisin amerikkalaiseen malliin. Kitson toimitti englantilaisen lyseon käsikirjan (Lyseum Manual) yhdessä herra Kerseyn ja rouva Brittenin kanssa. 
 

Spiritualismi Euroopassa

Spiritualismi levisi nopeasti Euroopassa. Se sai vahvan jalansijan Ranskassa, missä monet tiedemiehet tutkivat sitä. Tohtorit Gustave Geley ja Charles Richet, tunnettu astronomi Cable Flammarion ja tohtori Joire jättivät merkittävän jäljen kirjallisuuteen ko. aiheesta.

Allan Kardec (1804-1869), Ranska, esitteli spiritualistisen filosofian järjestelmän, joka perustui mediumistiseen kommunikaatioon. Kardecin opetusten keskeinen oppi oli jälleensyntymä, joka tuli koko latinalaisen maailman perusopiksi.

Ernest Bozzano (1862-1943), Italia, oli nerokas tiedemies, josta tuli spiritualismin kannattaja Eusapia Palladinon mediumismin kautta. Hän kirjoitti aiheesta laajasti.

Tohtori Schrenck Notzing (1862-1929), Saksa, oli arvostettu tiedemies, joka tutki pitkään fysikaalisia ilmiöitä, erityisesti ektoplasmamaterialisaatiota ja raportoi tutkimustensa tulokset kirjassaan "Phenomena of Materialisation".

Alexander Akaskof (1832-1903), Venäjä. Spiritualismi ei juurikaan edennyt Venäjällä Akaskofin tekemästä pioneerityöstä huolimatta. 
 

Spiritualismin kehitys Britanniassa

Vuonna 1890 perustettu National Spiritualists´ Federation keräsi suojiinsa monia kirkkoja, yhdistyksiä ja yksityisiä jäseniä. Sillä ei kuitenkaan ollut laillista asemaa ja siksi se vuonna 1902 liitettiin Spiritualists´ National Union Limited:in, joka oli perustettu yhtiölain alaisuuteen lokakuussa 1901. Yhtiönä SNU:lla oli oikeus omistaa kiinteistöjä. SNU:n päätarkoituksena on edistää spiritualistisen uskonnon ja filosofian kehitystä ja levitystä. Spiritualismin hyväksi työskennelleitä tunnettuja henkilöitä olivat mm.:

Sir Arthur Conan Doyle liittyi vuonna 1902 Society for Psychical Researchiin. Pitkällisten tutkimustensa tuloksena Doyle puolustaa avoimesti spiritualismia julkaisussaan "The New Revelation". Ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) aiheuttaman laajalle levinneen surun vuoksi Doyle otti spiritualismin levityksen elämäntehtäväkseen. Hän matkusteli laajasti lähetystyössään ja tuli tunnetuksi "Spiritualismin Pyhänä Paavalina". Häntä on kunnioitettu henkimaailmaan siirtymisensä jälkeen SNU:n kunniapuheenjohtajana.

Ernest Oaten oli Doylen matkojen järjestäjä ja oikea käsi, mutta vuosia ennen tätä hän oli pyhittänyt elämänsä SNU:n rakentamiselle. Vuonna 1919 hänestä tuli Two Worlds -lehden toimittaja ja häntä arvostettiin spiritualistisen ajatustavan edistäjänä. Spiritualismi on hänelle kiitollisuudenvelassa hänen väsymättömästä työstään sen hyväksi.

Hannen Swaffer oli kirjailija, lehtimies ja sosialisti, joka herätti huomiota, kun hän vuonna 1924 kirjassaan "Northcliffe´s Return" tunnusti julkisesti kääntyneensä spiritualistiksi. Hän oli suuri propakandisti niin puheissaan kuin kirjoituksissaankin.

Lordi Dowding tuli tunnetuksi spiritualismin puolestapuhujana toisen maailmansodan (1939-1945) jälkeen. Lordi Dowding oli kuninkaallisten ilmavoimien komentaja Britannian taistelun aikana. Erään hänen meedioystävänsä kautta taistelussa kuolleet ilmavoimien sotilaat antoivat esimiehelleen vakuuttavat todisteet siitä, että he olivat edelleen elossa. Siitä lähtien lordi Dowding puhui ja kirjoitti uupumatta todisteistaan elämän jatkuvuudesta kuoleman jälkeen. 
 

Kokeellisia tutkimuksia

1900-luvulla tieteellisellä saralla on ollut pyrkimys perusteelliseen kokeellisen tutkimustyöhön. Seuraavassa muutamia tutkijoita:

Sir Oliver Lodge 1900-luvun tunnettu fyysikko vakuuttui jo sangen varhain elämän jatkumisesta. Kahdenkymmenenviiden vuoden tutkimusten jälkeen hän kertoi siitä julkisesti ensi kerran vuonna 1908. Vuonna 1913 hän julisti British Associationissa, että persoonallisuus jää henkiin fyysisen kuoleman jälkeen. Hänestä tuli spiritualismin puolestapuhuja.

Tohtori W.J. Crawford teki pitkäaikaisia ja huolellisia tutkimuksia tunnetussa Golinger-piirissä ja ne muodostuivat osin psyykkisen tieteen peruskiveksi. Hänen tutkimustuloksistaan on julkaistu kirja.

Tohtori Hereward Carrington Vuonna 1900 amerikkalainen Carrington liittyi 19-vuotiaana Society for Psychic Researchin jäseneksi ja pyhitti sen jälkeen elämänsä psyykkiselle tutkimukselle. Hänestä tuli tohtori Hyslopin assistentti. Tohtori Hyslop oli vuonna 1906 perustetun American Society for Psychical Researchin johtaja. Tohtori Carrington kirjoitti laajasti aiheesta.

D.R.J. Hettinger teki perusteellisen ja vakuuttavan sarjan tutkimuksia psykometrisesta telepatiasta.
 

Spiritualistisia kirjailijoita

Suurenmoinen asia 1900-luvun spiritualismille Britanniassa on ollut se, että maassa on ollut erinomaisia kirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet aiheesta enemmän kuin missään muussa maassa. Erityisesti on mainittava neljä kirjailijaa:

Pastori G. Vale Owen (1869-1931) oli englantilainen pappi, joka kehitti henkikirjoituksen (automaattikirjoitus). Hän kirjoitti tällä tavalla joukon artikkeleita, jotka julkaistiin "Weekly Dispactch" -nimisessä lehdessä vuonna 1920 ja teki näin syvän vaikutuksen. Seurauksena tästä julkisuudesta oli, että hänen esimiehensä vainosivat häntä ja hän erosi kirkosta. Hän kiersi luentomatkoilla sekä Britanniassa että Amerikassa. Hänen viisiosaisesta kirjastaan "Life Beyond The Veil" (Elämä verhon tuolla puolen) on tullut spiritualistinen klassikko.

W.H. Evans kirjoitti laajasti spiritualismin filosofiasta ja avusti säännöllisesti psyykkistä lehdistöä. 

J. Arthur Findlay, MBE (Member of the Order of the British Empire) kirjoitti spiritualismista seuraavat kirjat: 

• On The Edge of The Etheric (Eetterimaailman rajamailla, suom.)
• The Rock of Truth
• The Unfolding Universe
• The Psychic Stream
• The Curse of Ignorance
• Looking Back
• Where Two Worlds Meet ja
• The Way of Life. 
  Hän auttoi Psychic News -lehden perustamisessa vuonna 1932. 

Pastori C. Drayton Thomas kuvaa kirjoituksissaan henkimaailman elämää. 
 

1900-luvun mediumismi

Seuraavassa tunnettuja 1900-luvun meedioita:

Tom Tyrell oli poikkeuksellisen loistava meedio. Hän antoi aina kuvailemansa henkiolennon täyden nimen, iän ja osoitteen sekä muita yksityiskohtaisia tietoja. Hän epäonnistui harvoin vakuuttavien todisteiden tuomisessa.

Rouvat Helen Hughes ja Estelle Roberts ovat tunnettuja heidän selväkuuloisuustyöstään. He ovat olleet erinomaisia meedioita suurissa kokouksissa spiritualismin levitystyössä.

Rouva Gladys Osborne Leonard on tehnyt suurenmoista työtä Society for Psychical Researchissa tehdyissä tutkimuksissa. Myös sellaiset tutkijat kuin Sir Oliver Lodge ja pastori C. Drayton Thomas ovat tutkineet hänen mediumismiaan, ja Thomas on julkaissut tulokset kirjana.

William Hope oli tunnettu henkivalokuvauksesta, ja moni pätevä tutkija tutki hänen aitoa kykyään.

Neiti Geraldine Cummins oli näytelmäkirjailija ja kirjailijatar. Hänellä oli automaattikirjoituksen lahja. Hänen kauttaan vastaanotettiin joukko varhaiskristillisyyttä kuvaavia kirjoja. Vaikka hän ei tuntenut kirjoissa kuvattuja paikkoja eikä teologiaa, arvostetut asiantuntijat ovat kiittäneet hänen kirjojensa asiasisällön paikkansapitävyyttä.

Frank Leah on antanut vakuuttavia todisteita kuolemattomuudesta piirtämällä hänen istunnoissaan olleiden henkilöiden edesmenneiden sukulaisten ja ystävien kuvia.

Harold Sharpin erityislaatuinen mediumismi tuotti sellaisia kuvia, joita voitaneen kutsua taiteellisiksi kaaviokuviksi ihmisen aurasta. Kiinalainen opas, joka tuotti nämä auragrafit, selitti niitä hyvin valaisevasti kuvaillessaan istujan sisäistä olemusta ja psyykkistä kehitystä.

Gordon M. Higginson (1918-1993) oli merkittävä mentaalinen ja fysikaalinen meedio, joka aloitti yleisödemonstraatiot jo 12-vuotiaana. Hän oli spiritualistipappi sekä Spiritualists´ National Unionin (SNU) presidentti (puheenjohtaja) vuodesta 1970 aina 18.1.1993 asti, jolloin hän siirtyi henkimaailmaan. 
 

Suora ääni -mediumismi

Eräs uusi 1900-luvun mediumismin muoto oli suora ääni -ilmiö.

Amiraali Usborne Moore, joka oli tunnettu psyykkinen tutkija, toi Englantiin vuosina 1912 ja 1913 voimallisen amerikkalaisen suora ääni -meedion rouva Etta Wriedtin. Hän ei istunut koskaan kabinetissa eikä mennyt transsiin ja osallistui usein henkiäänten ja istujien väliseen keskusteluun. Meedio osasi ainoastaan englantia, mutta henkiolennot puhuivat useita kieliä.

Leslie Flint oli tunnetuin englantilainen suora ääni -meedio.

George Valiantine oli myös amerikkalainen suora ääni -meedio. Istunnoissa kuultiin monia vieraita kieliä mm. muinaista kiinaa, jota puhuttiin ko. kielen asiantuntijan, tohtori Wymantin läsnäollessa. Dennis Bradley kirjoitti kaksi kirjaa George Valiantinen mediumismista.

Rouva Margery Crandon tunnettiin suora ääni -ilmiöstä sekä monista muista mediumismin muodoista.

Carol Mirabelli oli etelä-amerikkalainen meedio, jota tutkittiin suora ääni ja materialisaatioilmiöistä, ja hänet todettiin aidoksi meedioksi. 
 

Spiritualistinen henkiparannus

1900-luvun spiritualismille on ominaista myös henkiparannuskeskusten  nopea syntyminen eri puolille maata. 

William T. Parish on henkilö, joka todennäköisesti nosti henkiparannuksen siihen suosioon, joka sillä nykypäivänä on. Hän aloitti hoitamalla vaimonsa todennäköisesti parantumattoman syövän. Hänen suurenmoinen työnsä alkoi vuonna 1927. Uutiset hänen vaimonsa paranemisesta levisivät, ja pian hän sai tuhansia parannuspyyntöjä vuodessa. Hän saavutti erinomaisia tuloksia sekä kontakti- että kaukoparannuksella.

Harry Edwards (1893-1976) William T. Parish siirtyi henkimaailmaan vuonna 1946. Pian sen jälkeen Harry Edwards, joka oli harjoittanut henkiparannusta jo jonkin aikaa, otti hänen paikkansa Ison-Britannian johtavana henkiparantajana. Myöhemmin hänen parannustaitonsa tunnettiin maailmanlaajuisesti.

Lähteet:
Spiritualists´ National Union: Teachings of Spiritualism
Sir Arthur Conan Doyle: The History of Spiritualism Volume 1
Sir Arthur Conan Doyle: The History of Spiritualism Volume 2